Keväällä lakot puhkeavat kukkaan

Kevät on tullut ja kevään mukana mansikat, lakot ja kesä. Huhtikuun toisesta sunnuntaista lähtien olen käynyt sunnuntaimarkkinoilla, jotka ehdottomasti kuuluvat ranskalaiseen pyhäpäivään, ostamassa tuoreita, ranskassa kasvatettuja mansikoita. Unikot kukkivat. Mielenosoitukset ja lakot ovat heränneet talviuniltaan, mistä kerron lisää kommentoituani ensin säätä: jotenkin kesän kanssa oli niin kiire, että se noin 20 C vaihe tuntui unohtuvan ja 15 C sateesta siirryttiin ilman totutteluaikaa melkein 30 C pilvettömiin päiviin.

Mutta lakot… Presidentti Macron pyrkii yhtenäistämään eri alojen työehtoja, mikä tarkoittaisi, että jonkun pitäisi luopua joistakin saavutetuista eduista. Lisäksi täälläkin suunnitellaan julkisten palveluiden yksityistämistä ja pelätään työpaikkojen vähenemistä. Rautatietyöntekijät, pilotit ja moni muu lakkoilee. Lisäksi jotkut lakkoilevat yleisesti puolustaakseen julkisia palveluja. Ranskassa lakkoilijat eivät tietenkään istu kotona katsomassa TV:tä vaan mielenosoittavat aktiivisesti. Kirsikkana kakun päällä ovat kuitenkin opiskelijat, jotka lakkoilevat ja osoittavat mieltään estääkseen opiskelijavallinnan yliopistoissa. Moni Ranskan koulutussysteemiin perehtymätön varmaankin kysyy nyt, miten yliopisto voi toimia ilman opiskelijavalintaa. -Ranskalaisesti.

[Disclamer: alla oleva perustuu hyvin pitkälle uutisten, ranskanopettajan antamien tilannekuvausten ja ranskalaisten kanssa käytyjen keskustelujen perusteella muodostamaani kuvaan eri osapuolten argumentaatiosta]

Perinteisesti Ylioppilastodistusta on pidetty kelpoisuusehtona yliopistoon. Ylioppilastodistuksen suorittavat suurin osa. Yliopisto on julkinen palvelu, joka valtion tulee tarjota kansalaisilleen, ja opiskelijoilla on myös oikeus valita alansa vapaasti. Suosituilla aloilla ja suosituissa yliopistoissa fuksivuoden massaluennoilla voi siis istua toista tuhatta oppilasta. Kevään tenteistä vain pieni osa pääsee läpi, joten vuosi vuodelta oppilasmäärää muuttuu järjellisemmäksi ja vain pieni murto-osa saa lopulta maisterintutkinnon. Nykyisen systeemin katsotaan olevan tehoton ensimmäisten vuosien opetuksen osalta ja tuhlaavan niiden opiskelijoiden aikaa, jotka eivät koskaan valmistu. Hallitus haluaa siis opiskelijavalinnan säästösyistä. Opiskelijat, ja erityisesti lukiolaiset, jotka pelkäävät opiskelijavalinnan johtavan sosiaaliseen valintaan, vastustavat muutosta.

Monet ymmärtävät, että uudistus parantaisi opetuksen laatua ja yliopistoon päässeiden tulevaisuus olisi turvatumpi, mutta pelätty sosiaalinen valinta vaikuttaa hyvin todennäköiseltä. Hallituksen suunnittelema valintamalli perustuisi motivaatiokirjeeseen ja lukioarvosanoihin, joiden vertailussa huomioitaisiin kyseisen lukion taso. Ja lukioiden tasoerot ovat valtavia. Kalliiden asuinalueiden rauhalliset lukiot ovat haluttuja työpaikkoja, joten opettajakunta on ansioitunutta, motivoitunutta ja kokenutta. Oppilaat ovat perheistä, joilla on varaa asua kalliilla alueella, mikä keskimäärin tarkoittaa perheitä, joissa lapset saavat keskittyä opiskeluun. Oppilaat eivät oireile sosiaalisia ongelmia luokassa ja opettajat voivat keskittyä opettamiseen. Lähiökouluissa taas on monet oppilaat ovat köyhemmistä perheistä, joutuvat murehtimaan perheen toimeentulo-ongelmien takia, eivät saa kannustusta tai apua opiskeluun vanhemmilta ja oireilevat tulevaisuuden näköalattomuutta luokassa. Pahimmissa tapauksissa oppilaiden avoimen väkivaltainen käytös estää opettajaa käymästä läpi edes perusasioita. Koska kukaan ei erityisesti halua opettaa näissä kouluissa, opettajat ovat yleensä vastavalmistuneita, ilman minkäänlaista työkokemusta. Lienee selvää, että yllä kuvailemieni koulujen antamia arvosanoja on hyvin vaikea vertailla reilusti.

Miten nämä lakot sitten näkyvät yliopistolla: sosiologian kampus Bordeauxin keskustassa on ollut opiskelijoiden valloittamana yli kuukauden, eikä opetushenkilökuntaa tai opiskelijoita ole päästetty sisään. Opetus on siirretty muille kampuksille. Lisäksi muutamia äänekkäitä mielenosoituksia on tullut vastaan ja traktaatteja jaeltu. Raitiovaunun liikenteessä on häiriöitä. Mediassa verrataan tämän kevään liikehdintää 1968 vuoden mielenosoituksiin. 1968 on ranskalaisille symbolisesti merkittävä muutoksen vuosi, josta muistetaan erityisesti väkivaltaisiksi muuttuneet opiskelijamielenosoitukset Pariisin kaduilla.